Näin syntyi messuemäntä.

Väsyneenä työpäivän jälkeen ihminen ei ole lähtökohtaisesti parhaimmillaan. En myöskään minä viime viikolla kun tuli hetki laittaa blogi maailmaan ja keksiä sille jokin kiva "ilme". Taidesiskoni ja ihana ystäväni Ulla Nikula oli lupautunut nappaamaan pari "emäntämäistä" kuvaa ja askartelemaan kanssani blogille bannerin. Niinpä raahauduin Kälviälle, maaseudun rauhaan Ullan taidekotiin eräänä työpäivän jälkeisenä iltana. Naama kiilsi ja tukka oli pörröinen.

Viisi minuuttia Ullan käsittelyä ja minulla olikin fiftarikiehkura hiuksissa, punaiset huulet ja messuemännän aurinkonen hymy! Wow.

Jokainen messuemäntähän tarvitsee myös ahkeran assistentin. Kuvauksissa tätä roolia kantoi Ullan Pihla -tytär, jonka kanssa pelattiin vähän "kukkuuta".

"Kukkuu!"

Assistentti voi myös kohentaa kuontaloa kuvausten lomassa. Ja sanoo välissä "hieno".

Vielä kun Pihlalle voisi delegoida meidän ryhmätilojen sisustamisen. Huoh.